Lunta ja joulun odotusta

Niin se nyt vain on, että ei se Tinttu syty hirville. Perjantaina neitokainen lähti matkaan kohti Pudasjärveä. Siellä sitten sunnuntaihin asti kulutti aikaansa metsässä juosten ja leikkien.  Pakko se on vain todeta, että kotikoira se on eikä muuksi muutu. Tekee lyhyttä hakulenkkiä eikä suostu ilman omistajaa mihinkään. Tämä on tosin ihan positiivinen uutinen omien suunnitelmieni kannalta. Neiti nimittäin tulee kutsusta luokse ja kuten kerroin pysyttelee lähettyvillä. Tästä voi olla apua ajatellen irtiolon opettamista yms :) 

Eilen sitten satuin näkemään pikkuista sekarotuista pentukoiraa ja pentukuumehan siinä taas nousi. Olisi ihana saada syykkyyn sellainen pieni untuva pallero :D Huomasin myös miten ikävä Tintulla oli ollut. Tyttö suorastaan hyppäsi syliin, kun näki minut ja olisi varmasti voinut viettää koko illan rapsuteltavanani. Ihana huomata, että se on sen verran kiintynyt minuun. 

Olihan se ihana saada ne sulaneet lumetkin takaisin ja vielä kaksinkertaisena! Ei voi muuta kuin ihastella koirien lumipainia ja söpöjä lumisia naamoja, kun hangesta löytyy jotain kiinnostavaa. Joulunodotus on alkanut ja sekin saa suupielet hymyyn omsitajilta sekä koirilta :) 22 päivää ja sitten saa syödä <3 Ei toivoteta kuitenkaan vielä hyviä jouluja, mutta ihanaa joulun odotusta jokaiselle karvakuonolle ja niiden omistajille! Toivottaa Tinttu ja Siiri :)

Nautitaan talvesta ja odotetaan joulua! 

-Tahma Tassu-