Niin ne vain lapset kasvaa...

On se aika jännä, että meidän pikkunen on jo 3kk ja 6 päivää vanha. Vastahan se oli kaksikuukautta ja asteli taloon. Hirveästi uutta on opittu ja luoksetulo alkaa olemaan aika hyvä :) Sain napsittuu ihania kuvia pentusesta ku se nautti lämpimästä kesäpäivästä varjossa :)) Tekstiä ei nyt oo paljoo mut kuvii on sit vähä enemmän ku yksi ;)

Ilmeikäs penikka tuo ainakin on :D Nauroin monelle kuvalle jälkeen päin, kun huomasin ilmeet :DD 

-Tahma Tassu-

Uhmaikä

Meillä alkaa pian se odotettu, jännitetty ja rasittava uhmaikä. Pureminen on onneksi jo vähän helpottanut, ja on sen kanssa kyllä tapeltukkin jo pitkän aikaa. On ihana, kun saa tuloksia jotka myös näkyy koirassa. Lelut on kovassa käytössä ja luoksetulon harjoittelu käynnissä. Tää postaus on tekstiltä  hieman vajaa, mutta kuvia löytyy ;)

Cirin lempilelu ;)

-Tahma Tassu-

Arkea pennun kanssa

Se on ihanaa, se on rankkaa, se on kuitenkin sen arvoista! :D

Aika hyvin on arki pennun kanssa lähtenyt menemään. Vinkuhan tuo aluksi enemmän ku tarpeeksi, mutta nyt ku se on jo kotiutunu niin kaikki on jo vähä helpompaa :DD Isot piskithän sitä kiinnostaa valtavasti eikä se paljo malta olla ulkona niiden häkistä kaukana. Lelut on suosittuja ja pihalla on mukava leikkiä ja loikoa.
Tämmöstä meillä nyt sit on seuraavat pari viikkoa ;)

-Tahma Tassu-

Kuvia! :)

Tähän perään viel kuvapostaus pikku prinsessasta :3

Eka seisotuskuva  pikkusesta :3

Pallo on sit niiiiin kiva! :DD

-Tahma Tassu-

Ciri tuli kotiin!

Viimein meidän kahden kuukauden odotus palkittiin ja taloon asteli sydämmien sulattaja, pieni koiranpentu, joka sai nimekseen Ciri.
Tyttönen on nyt vähää vaille kahdeksan viikkoa ja todella energinen pakkaus ainakin :D Ensimmäinen yö uudessa kodissa on varmasti jokaiselle pennulle rankka kokemus, mutta tänään on selvästi huomannut, että pentu on ruennut kotiutumaan. Itsellä on vain totuttelu tähän uuteen rytmiin, koska ensimmäisen kerran pentu syö kuudelta ja niihin aikoihin alkaa sitten aamuralli. Cirillä on kuitenkin selvästi ikävä muita pentuja, koska tosi paljon ulisee ja haukkuu vielä. Lelut on ihan sen ykkösjuttu ja ekan vingun se onkin jo onnistunu hajottamaan! :D

Nyt muutama kuva pikkusesta :33'

-Tahma Tassu-

Kun viikko tuntuu vuodelta...

Viikko jäljellä ja sitten se söppänä viimein saapuu kotiin <3  Mä en ole mitään odottaja tyyppiä oli odotuksen kohde mikä vain. Nyt kuitenkin, kun aikaa on enää näin vähän odotus alkaa muuttua sietämättömäksi :DD
Sain ensimmäiset kuvat ja videot pennustamme viikko sitten. Oli kyllä söpö tapaus se meidänkin pentu, mutta tietenkin mä huomasin eräässä toisessa pennussa jotain kauniimpaa. Näin se aina vähän näyttää menevän :D Mulle ei kelpaa se mikä muille käy xD

Keskiviikkona käytiin kaverin kans pitkästä aikaa treenaan koirii. Mä ihan yllätyin miten hyvin Tinttu muisti liikkeet. Otettiin paikalla oloa makuulla, luoksetuloa ja seuraamista ja sekä aluks, että lopuks annettiin koirien riehua. Tinttu ei poikittanu seuraamisessa paljo ollenkaan! Oon niin ylepee tuosta tyttelistä. Olin ihan varma et ekat treenit pitkään aikaan menee ihan päin persettä mut sain yllättyä ilosesti. Tintulla on aina ollut seuraamisessa se ongelma, että se hakee eteen joka näkyy liikkeessä poikittamisena. Nyt tuosta virheestä on melkein päästy eroon! :D Paikalla makuussa se kyllä pysyy, mutta kävellessäni sitä kohti se ei monesti malta enää odottaa ja tulee vastaan.

Pennun kanssa olisi tarkoitus myös treenata ainakin arkitottelevaisuutta vähän pitemmälle,m mutta saa nähdä miten kaikki menee :))

Nyt me toivotetaan mahtavaa kevättä kaikille!

-Tahma Tassu-

Yhdeksän vuotta

Vaikea ajatella, että siitä on jo yhdeksän vuotta, kun Siiri asteli taloon. Aika koominen tapa oli tytöllä esittäytyä meille heti jekkujen kera. Monet kengät se söi ja pissi lattialle, mutta ne oli niitä pikkuvikoja ;) Tyttösestä kasvoi nuori neiti. Siro ja kaunis. Omat pentunsa se sai ollessaan neljävuotias ja sen jälkeen muuttuui suloiseksi nallekarhuksi.

Toivottavasti on vielä monta pitkää vuotta edessä <3

Nyt pelkkä luopumisen ajattelukin sattuu on toi koira mulle sen verran tärkee :33

-Tahma Tassu-

Sitä ei tiedä, mihin pystyy ennen kuin kokeilee.

Sunnuntaina päätin pitkästä aikaa kokeilla mitä se pikkukoira vielä muistaa paikallaolosta yms muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tassua tai pikemminkin tassuja se osaa tarjota vähän liiankin innokkaasti. Luoksetulo alkoi muistua mieleen aika helposti, mutta istuallaan paikallaolo oli vähän hukassa. Maaten paikkallaolo onnistui hieman paremmin. Seuraamisessa poikittaa vieläkin ihan liikaa ja hakee eteen. Hiomalla nuo kaikki saa helposti kuntoon, koska aika hyvä runko meillä jo on. Agility asiat on nyt toistaiseksi jääny vähemmälle, koska talvi :D Ne jatkunee keväämmällä.

Nyt oikeesti jos joku haluis haastaa mut!?! Ois tosi kiva :))

Ainut harmitus on,että minkäänlaisiin kisoihin ei päästä neidin kans, koska tuo ei suostu noutamaan yhtään mitään. Ja noutohan on yksi liike  nii kisahaaveet on haudattu :/

Lisää kuulumisia myöhemmin :))

-Tahma Tassu-

Elämän mittainen lupaus

"Vastaan kävelee pienen pieni, suloinen pentu, joka vie sydämmesi. Voi kuinka ihana olisi saada itse tuollainen suloinen pieni eläin, joka illalla käpertyisi viereen nukkumaan. Se pysyisi, kun kaikki muut kaikkoaisivat, se lohduttaisi, kun kenestäkään muusta ei olisi siihen ja ennen kaikkea siitä saisi ystävän. Siinä on vain se yksi pieni, mutta... Se vaatisi sinulta omistautumista. Koira ei osaa itse viedä itseään ulos, se ei osaa itse avata kaappia ja ottaa ruokaa, kun on nälkä, se ei voi itse mennä lääkäriin, kun se tuntee itsensä sairaaksi... Tähän kaikkeen se tarvitsee sinua ja tämän kaiken vastineeksi se antaa rakkautta, se ilahduttaa ja siitä saa ystävän, joka ei koskaan kyseenalaista sinua."


Samaan aikaan kun pentu astuu talosi kynnyksen yli olet tullut solmineeksi koiranelämän mittaisen sopimuksen. Olet tullut luvanneeksi pitää huolta siitä koko sen elämän ajan. Se jakaa nyt kanssasi kodin lisäksi arkesi. Aina, kun tekisi mieli lysähtää sohvalle pitkän työ- tai koulupäivän jälkeen onkin lähdettävä lenkille, ruokittava se, leikittävä sen kanssa ja uhrattava seuraavat 1-2 tuntia koiralle. Miten kivaa se onkaan joinakin päivinä, mutta joinakin päivinä moni ajattelee -Onko pakko? vastaus on yksinkertainen -ON! Tietenkin niitä päiviä, kun se on hauskaa ja juuri sitä mitä on aina halunnut on enemmän, mutta kukaan koiran omistaja ei voi sanoa joskus ajatelleensa miten ihanaa olisi vain lähteä johonkin ilman, että ensin olisi ajateltava sitä karvakuonoa.

Koirassa on paljon niitä hyviä puolia mitä me ihmiset rakastetaan. Ankeana päivänä koira saattaakin olla se pelastus. Koira antaa aina anteeksi, vaikka sille tulisi huudettua. Koirasta on suuri lohtu surun keskellä, koska se ei puhu vaan se kuuntelee. Sille voi vuodattaa kaiken ilman, että se kritisoi tekemisisäsi tai sanomisiasi.

15 vuoteen mahtuu monia muistoja, iloisia sekä surullisia. Ihania hetkiä, itkua ja naurua... Silti tämä aika tuntuu niin lyhyeltä, se on tosi monta vuotta, mutta silti se on liian vähän. Miksi juuri se paras ystävä, se joka aina on valmis kuuntelemaan sinua ja toimimaan kuin  haluat elää vain hetken? Joku elää vain kahdeksan vuotta, joku kymmenen ja joku viisitoista. Se on vain pieni hetki elämää, mutta koirille se on pitkä aika. Joillakin vanhuus alkaa jo kahdeksan vuoden iässä joillakin vasta kymmenen vuoden jälkeen, mutta alkoi se milloin vain meidän mielestä kuolema tulee liian pian.
Silti meillä on vastuu siitä milloin koira on liian sairas, milloin se on liian heikko enää taistelemaan vastaan ja milloin on aika päästää se kivuistaan sateenkaarisillalle. Koira odottaa meiltä tätä viimeiseksi palvelukseksi, se on rinnallamme koko elämän ja on meidän velvollisuutemme saattaa se viimeiselle matkalle vaikka se sattuu huomaamattamme olemme luvanneet sen jo silloin, kun pentu astui kynnyksen yli...



-Tahma Tassu-

Kukaan ei pidä juttujasi yhtä nerokkaina kuin koirasi

"Voispa sen remmin yhtenä päivänä jättää sinne naulakkoon, sulkee koiran pieneen laatikkoon ja nauttii yhden päivän vapaudesta. "

Eilen oli just tämmönen päivä. Mää oisin niin mielelläni jättäny lenkin käymättä ja hautautunu peiton alle piiloon. Mulla oli heti aamusta hirvee päänsärky joka jatku läpi päivän. Vejin buranaa mut ei se tuonu ku muutaman tunnin lievityksen. Sit ku se koira tulee illalla siihen ja kattoo vetoavasti " Hei lähettäskö  nyt sinne lenkille?" tuntuu ihan kauheelta. Pakko sinne on raahautua vaikka tuntuu et pyörtyy seuraavaan pusikkoon.  Lenkki jäi lyhyeksi, koska ihanainen vesisadekin päätti piristää mun päivää. Tännään yritetään sit korvata se mikä eilen jäi vähemmälle eli pitkälle lenkille suunnataan! :)

Haluisko joku kiva haastaa mut, koska mää haluisin päästä tekeen haastetta?! :D

-Tahma Tassu

Tälle ei vain voi sanoo ei.. :,)

Pentu, pentu, pentu!

Nyt se on sitten varmaa! Meille muuttaa toukokuun alussa uus pikkuriiviö :33
Nimikin on jo päätetty, mutta paljastan sen sitten, kun saan ekat kuvat meijän pikkusesta pallerosta :D Saa nyt nähdä miten Siiri tulee toimeen uuden pennun kanssa. Tintusta voin ainakin olla aika varma, että se ei ota sitä pahalla pikemminkin uutena leikkikaverina :))

Nyt tää oli vaan tällanen lyhykäinen postaus ja hehkutus uudesta pikkusesta ;))


-Tahma Tassu-

"Hurja" remmiräyhä

Taas ollut pieni kirjoitustauko :D Lomallahan sitä aikaa juuri pitäisi olla, mutta jonnekkin sekin on huvennut. Meillä odotellaan kuumeisesti, että milloin saataisiin tieto, että meidän ihana pentumme olisi syntynyt :) Varmasti lähipäivinä saadaan tietää ja siitä alkaakin se hillitön odotus aina siihen päivään asti, kun pentu kävelee taloon :3

No sitten otsikko asiaan. Eli meidän Tinttu on kauhea remmiräyhä, kun toinen koira tulee vastaan. Siiri vielä pahempi... Remmiräyhäyshän on monen koiran  omistajan ongelma ja aina kaikissa kirjoissa yms. painotetaan, että koiralle ei saisi alkaa huutamaan vaan tilanne pitäisi ratkaista muilla keinoin. Miten tämä edes on mahdollista? Minulla ainakin ensimmäinen reaktio on suuttuminen, kun se koira vain kiskoo ja rähisee.. En voi sille mitään alkaa vain kauheasti ottamaan päähän.. Nyt tietenkin olen joidenkin silmissä huono omistaja, mutta varmasti jotkut ymmärtävät tilanteen.. Se on ensimmäinen reaktio joka sattuu tulemaan.

Ja tietenkin se, että kaikki vika on muka aina narun toisessa päässä ja onhan se niinkin, mutta meillä vika valitettavasti johtuu koiran nuorena kärsimästä traumasta. Kun nuorta avointa koiraa mennään puremaan niin, että veri lentää en usko sen painavan asiaa villaisella... Meidän herkälle neidille siitä on jäänyt järkyttävä epävarmuus toisia koiria kohtaan jonka takia toisen koiran osuessa tielle pelko purkautuu aggressiona. Ei tuosta kuitenkaan tappelemaan ole kuhan uhittelee ja kyllä se ajan kuluessa tutustuu uusiin koiriin. Koirakavereitakin neitokaiselta löytyy. Remmiräyhän kanssa joutuu vain välillä noloihin tilanteisiin :/

                                   
                                            No osaa se olla söpökin :3 Mun "Paha" tytteli ;)

                                                                   -Tahma Tassu-

...

Olen törmännyt muutaman  nuoremman henkilön blogiin ja on ollut ihan kivakin lukea heidän niin erillaisia koirajuttuja. Muutamassa blogissa kuitenkin pisti silmään yksi asia, joka on huolestuttavan monen lapsiperheen virhe koiran kanssa. Koira annetaan lapsen käsiin ja lapsista koiran hypyyttäminen on mukavaa. Tiedän tämän kokemuksesta, koska ei siitä ole neljääkään vuotta kun itse harrastin samaa. Nyt tiedän miten hurjan väärin se oli ja miten paljon se olisi voinut vahingoittaa omaa kultapuppeliani.

 Koirilla harrastetaan agilityä ja kyllä olen itsekkin muutaman agilitykurssin käynyt tuon neidin kanssa ja aika lailla se olisi se meidän laji, jos aika vain riittäisi. Kurssilla kaikki toteutuu ohjatusti ja alkeiskurssilla ei vielä hypätä edes esteitä vaan rimat ovat maassa. Kotona holtittoman korkeiden esteiden hyppääminen vahingoittaa koiran selkää, ja jalkoja. Vääränlainen alusta tai pienikin kuoppa esteen jälkeen johon koira vahingossa saattaa hypätä voi olla koiralle kohtalokas. En olisi antanut itselleni anteeksi jos Tintulle olisi käynyt jotain oman tyhmyyteni takia.

Yhdessä blogissa eräs tyttö kehui miten toinen koira menee 90cm ja toinen 110cm! :O Ei näin... Ensinnäkin itse tehdyt esteet voivat olla vaarallisia, puomi ei välttämättä tipukkaan koiran osuessa siihen ja näin ollen koiran jalan takertuessa tai osuessa puomiin se voi tehdä halala nivelille tai selälle. Jos tiedätte kaverinne tai jonkun tuttunne tai muun sellaisen harrastavan koiran hyppyyttämistä kertokaa hänelle miten se voi vahingoittaa koiraa. Usein miten nämä seuraukset näkyvät vasta, kun koira alkaa olla vanhempi...

-Tahma Tassu-

Lumilentää ja pakkanen paukkuu... Vai onkohan näin? :D

Nyt se sit nousi nollaan. Onhan tämä ihan kiva, kun on vähän lämpimämpää, mutta en minä näin lämmintä oottanu. Nyt saa ainakin hetkeks taas haudata kuvitelmat hiihtämisestä ja hangella juoksemisesta kun tuolla sataa melkeen ihan vettä! :D
Jotain ikävääkin on meille tapahtunut. Tinttu onnistui jostain taas kerran hankkimaan Hot spotin eli tällaisen ihosairauden joka leviää muutamassa tunnissa isoksi laikuksi, joka märkii. Nyt on neiti sitten eläinlääkärissä käynyt ja antibiootti kuurilla mennään seuraavat kymmenen päivää.Näkee kyllä koirasta, että vaikka se onkin kipeä niin nauttii sisäkoirana löhöämisestä :) Onhan se mukava takan edessä makoilla, kun ulkona sataa ties minkälaista räntäää :D  Ajattelin perustaa uuden blogin ihan vain itselleni :D Päivittelen tätäkin, mutta itseäni tällä hetkellä inspaa enemmän kirjoitella omista arjen käänteistä kuin koirien. Toivon, että saan lukijoita omaankin blogiini ja laitan osoitteen tänne jossain välissä kunhan kerkeän koko blogin perustaa :) Koirajutut tulee pääsääntöisesti tänne, mutta kyllä varmasti uudessakin blogissa koiria vilahtaa :))

Nyt kiitän ja kumarran :)

-Tahma Tassu-

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! :))

Vuosi alkoi vauhdikkaasti omalta osaltani, mutta koirilla ihan rauhallisesti :D Mitä nyt Tinttu on meinannut karatajo useampaan otteeseen (viimeksi eilen :D). Koirien osalta muutoksia on näillä näkymin luvassa sekä lauman lisääntymisellä, että Tintun mahdollisella muutolla. Jos Tinttu sopeutuu kerrostalo elämään se lähteekin minun mukaani syksyllä, kun lähden joko hieman kauemmas tai lähemmäksi. Muutto on joka tapauksessa luvassa kävi miten kävi. Lauman lisäys varmasti kiinnitti monen huomion ja siis olemme suunnitelleet, että jospa meillekkin tallustaisi vielä yksi tuollainen lisää. Keväällä syntyy pentue josta on vissiin tehty pentuvaraus(en ihan varma oo varasko noi yhet sen :DD) . Uusi vipeltäjä siis taloon tulossa toukokuun alussa jos kaikki menee suunnitellusti. Nimiä on alettu jo pyöritellä ja tällä hetkellä vahvoilla ovat Aava, Halla, Jade ja Hilu. Monen laista nimeä on makusteltu, mutta nuo ovat alustavasti valkoituneet parhaiksi. Jos pentu nyt sitten taloon tulee niin toivon mukaan saa jonkun noista nimistä ( Aava on minun ehdoton suosikkini!) Postaus tauko on ollut aika pitkä ja saa nähdä ehdinkö nyt kovin usein kirjoitella, kun kokeita tulossa ja niistä yrittää saada hyvät numerot :D Yritän kuitenkin. Nyt tämä on tylsä postaus eikä sisällä kuvia, mutta niitä on tulossa ja paljon jos pentukin keväällä saapuu ;)

-Johanna-