"Vastaan kävelee pienen pieni, suloinen pentu, joka vie sydämmesi. Voi kuinka ihana olisi saada itse tuollainen suloinen pieni eläin, joka illalla käpertyisi viereen nukkumaan. Se pysyisi, kun kaikki muut kaikkoaisivat, se lohduttaisi, kun kenestäkään muusta ei olisi siihen ja ennen kaikkea siitä saisi ystävän. Siinä on vain se yksi pieni, mutta... Se vaatisi sinulta omistautumista. Koira ei osaa itse viedä itseään ulos, se ei osaa itse avata kaappia ja ottaa ruokaa, kun on nälkä, se ei voi itse mennä lääkäriin, kun se tuntee itsensä sairaaksi... Tähän kaikkeen se tarvitsee sinua ja tämän kaiken vastineeksi se antaa rakkautta, se ilahduttaa ja siitä saa ystävän, joka ei koskaan kyseenalaista sinua."
Samaan aikaan kun pentu astuu talosi kynnyksen yli olet tullut solmineeksi koiranelämän mittaisen sopimuksen. Olet tullut luvanneeksi pitää huolta siitä koko sen elämän ajan. Se jakaa nyt kanssasi kodin lisäksi arkesi. Aina, kun tekisi mieli lysähtää sohvalle pitkän työ- tai koulupäivän jälkeen onkin lähdettävä lenkille, ruokittava se, leikittävä sen kanssa ja uhrattava seuraavat 1-2 tuntia koiralle. Miten kivaa se onkaan joinakin päivinä, mutta joinakin päivinä moni ajattelee -Onko pakko? vastaus on yksinkertainen -ON! Tietenkin niitä päiviä, kun se on hauskaa ja juuri sitä mitä on aina halunnut on enemmän, mutta kukaan koiran omistaja ei voi sanoa joskus ajatelleensa miten ihanaa olisi vain lähteä johonkin ilman, että ensin olisi ajateltava sitä karvakuonoa.
Koirassa on paljon niitä hyviä puolia mitä me ihmiset rakastetaan. Ankeana päivänä koira saattaakin olla se pelastus. Koira antaa aina anteeksi, vaikka sille tulisi huudettua. Koirasta on suuri lohtu surun keskellä, koska se ei puhu vaan se kuuntelee. Sille voi vuodattaa kaiken ilman, että se kritisoi tekemisisäsi tai sanomisiasi.
15 vuoteen mahtuu monia muistoja, iloisia sekä surullisia. Ihania hetkiä, itkua ja naurua... Silti tämä aika tuntuu niin lyhyeltä, se on tosi monta vuotta, mutta silti se on liian vähän. Miksi juuri se paras ystävä, se joka aina on valmis kuuntelemaan sinua ja toimimaan kuin haluat elää vain hetken? Joku elää vain kahdeksan vuotta, joku kymmenen ja joku viisitoista. Se on vain pieni hetki elämää, mutta koirille se on pitkä aika. Joillakin vanhuus alkaa jo kahdeksan vuoden iässä joillakin vasta kymmenen vuoden jälkeen, mutta alkoi se milloin vain meidän mielestä kuolema tulee liian pian.
Silti meillä on vastuu siitä milloin koira on liian sairas, milloin se on liian heikko enää taistelemaan vastaan ja milloin on aika päästää se kivuistaan sateenkaarisillalle. Koira odottaa meiltä tätä viimeiseksi palvelukseksi, se on rinnallamme koko elämän ja on meidän velvollisuutemme saattaa se viimeiselle matkalle vaikka se sattuu huomaamattamme olemme luvanneet sen jo silloin, kun pentu astui kynnyksen yli...
-Tahma Tassu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti